Olen Marjo, ihan just 42-vuotias nainen. Kotoisin Varsinais-Suomesta, Taivassalosta. Lapsuuteni vietin maatilalla ja vihasin kaikenlaisia peltotöitä. Siitä huolimatta vannoin, etten koskaan muuttaisi pois Taivassalosta. Ja kuinka kävikään? Kaksikymppisenä asuin jo Turussa, kerrostalossa.
Hetken elämä isossa kaupungissa ja "omassa" kerrostalokodissa oli todella hienoa. Käytiin kavereiden kanssa kahvilla, baarissa, shoppailemassa yms. Nopeasti kuitenkin tajusin, että kaipaan muuta... Sitä kotoisaa maalaismeininkiä.. Onneksi sain kummitädiltäni ”vuokrattua” Taivassalosta pienen maapläntin, johon istutin esikasvattamiani taimia. Niitä kävin viikoittain hoitamassa, mutta eihän niistä juurikaan suuhun pantavaksi mitään tullut. Aivan sama, kunhan sain multaa kynsien alle ja varpaan väleihin.
Vuodet vierivät ja asustelin edelleen Turun keskustan alueella. Esikasvatin taimia ikkunalaudalla ja istutin niitä, milloin kenenkin puutarhaan… Mutta omaa puutarhaa minulla ei ollut.
2012 pääsiäissunnuntaina olin veljeni perheen luona Vehmaalla kylässä. He olivat kuulleet, että Taivassalon kotipaikkamme viereinen ”tila” Honkasalo, oli tulossa myyntiin. He ehdottivat minulle, että hankkisin sen. Siinä illan mittaan asiaa ”pureskeltiin” ja seuraavana aamuna päätettiin lähteä paikan päälle käymään.
MITÄ OLI VASTASSA?
Vanha ryhdikäs päärakennus, jonka ikkunoista kurkimme sisään. Aika oli pysähtynyt ainakin kaksikymmentä, jollei jopa kolmekymmentä vuotta sitten. Alkeelliselta näytti, mutta jotenkin kiehtovalta. Piharakennukset olivat myös vanhoja ja todellakin hoidon tarpeessa. Pihalta löytyi ränsistyneitä marjapensaita ja maasta oli alkanut nousta jo monivuotisia kukkia.
Tila oli aika lohduttoman oloinen. Mutta jo pihaan ajaessamme, tiesin, että tämän haluan itselleni. Ja niin myös veljeni perhe näki tilanteen. Minun pitäisi ehdottomasti tämä paikka itselleni lunastaa. Veljeni perhe oli muuttamassa seuraavana vuotena kotitilallemme, ja hekin halusivat minut viereensä.
Tilan hinta oli halpa, sillä päärakennus oli luokiteltu purkukuntoiseksi. Minulla ei ollut mitään kiinteää omaisuutta, vain hieman rahaa säästötilillä, joten pohdin saankohan edes tämän verran lainaa? Rohkaisin kuitenkin mieleni ja otin heti pääsiäisen jälkeen tiistaina yhteyttä välittäjään ja pyysin ennakkonäyttöä. Sen saimme sovittua saman viikon perjantaille.
Perjantaina ajelin paikalle ja isäni tuli myös mukaan. Näimme mökin sisällön ja sen kuinka huonossa kunnossa se oli. Se ei kuitenkaan meitä lannistanut, vaan näimme paikassa myös sen kauneuden, ja sen mitä tästä voi saada aikaan. Sain sen pienen lainan pankista, jonka tämän tilan hankintaan tarvitsin.
JA NIIN MINUSTA TULI HONKASALON EMÄNTÄ
