Hankkiessani tämän tilan, oli piha ollut toistakymmentä vuotta hoitamattomana. Siitä huolimatta jo huhti-toukokuussa alkoi maasta nousta monivuotisia perennoja. Oli myös viinimarjapuskia, omenapuita ja vadelmaa. Näitä pikkuhiljaa aloin muokkaamaan. Sain myös ystäviltäni pyytämättä apua. Eihän tällaisen hoitamattoman paikan muuttaminen hyvin hoidetuksi puutarhaksi tapahdu sormia napsauttamalla, mutta pikku hiljaa edetään kohti "päämäärää".
Ystäväni vanhemmat tarjoutuivat heti auttamaan minua. Miehekkäästi lehtipuhaltimella kalliot puhdistuivat ja naisväen voimalla uurastimme villiintyneen kukkamaan kimpussa ja saimmekin sen hiukan mallilleen.
Ystävälläni oli onneksi pumppu, jonka avulla saimme tyhjennettyä ja pestyä kaivon. Vesi muuttui huomattavasti. Tosin tämän jälkeen on satanut tasaisesti ja sadevesitynnyreitä on hankittu jokaisen rännin alle. Olemme peseytyneet sadevedellä tai sadeveden puutteessa olemme hakeneet kanistereilla vettä paikallisen Salen tai K-marketin seinissä olevista hanoista.
Elämä tällaisessa paikassa ei ole aina ruusuilla tanssimista, eikä ihan hygienisimmasta päästä. Mutta se levollisuuden ja rauhoittumisen tunne, kun tänne pääsee työviikon jälkeen, antaa voimaa ja lisäpotkua jaksaa normaalia elämää.
