Salainenpuutarha

 Ystäväni tuli ensimmäistä kertaa tutustumaan Honkasaloon. Kiertelimme ympäri tonttia ja tulimme ”puutarhaan”. Siellä kasvoi omenapuita ja heinikon seassa muutama kitukasvuinen herukkapensas. Puutarha rajoittui viereiseen peltoon ja metsään. Pellon rajalla kasvoi hoitamaton noin kaksimetrinen orapihlaja-aita. Ystäväni totesi: tämä on aivan ihana salainen puutarha. Orapihlaja-aita esti näkymän puutarhaan kauempana peltojen takana kulkevalta maantieltä.

Aita täydessä mitassa 2013

Tulimme ystäväni kanssa seuraavana talvena paikalle ja leikkasimme koko aidan noin 30 cm korkuiseksi. Siinä oli aika urakka mutta se kannatti. Nykyisin aita on tuuhea ja hyvinvoiva. Korkeutta tosin on huomattavasti vähemmän.

Leikattu aita lepää tuossa

Leikattu aita...

 

Salaisessapuutarhassa on tapahtunut paljon sen jälkeen, kun mieheni astui elämääni. Alkuun aikani ei yksinäni riittänyt koko paikan hoitoon ja tämä nurkka tontista oli vähän niin ja näin. Meillä oli aluksi siellä räätikkä- ja mansikkamaat. Vihannekset eivät kasvaneet kunnolla kovassa ja kuivassa maassa, jonka vedet joi rajan toisella puolella oleva iso koivu.
Mansikantaimet isäni kasvatti meille omista mansikkapuskiensa rönsyistä. Ne lähtivät todella hyvin kasvuun. Kuitenkin vierailtuani kummitätini luona sain vinkin: seuraa ettei niihin iske vattukärsäkäs. Ihmettelin mikä sellainen kärsäkäs oikein on? Kummitäti neuvoi pyöräyttämään kädellä pensasta ja jos aukeamattomat nuput tippuvat, on kärsäkäs käynyt viljelmällä.
Ja kuinkas kävikään, kun tein neuvon mukaan? Suurin osa nupuista varisi muovin päälle.
Jotakin torjunta-ainetta näihin kärsäkkäisiin olisi löytynyt mutta seuraavaksi muurahaiset löysivät tiensä muovin alle. Ne tappoivat puskan kerrallaan, vaikka kuinka yritin niitä myrkyttää. Ei auttanut veteen sekoitettava rae, eikä muurahaisrasiat.
Mansikkamaan kanssa tein keväällä ja kesällä paljon töitä, satoa ei siitä huolimatta tullut. Tuli ainoastaan harmaita hiuksia ja ärräpäitä suusta. Kiva oli kokeilla ja haaveilla omavaraisuudesta mansikoiden suhteen mutta joskus on parempi luovuttaa ja hakea marjat lähitilalta (tai kummitädiltä). Niinpä ehdotin miehelleni, että luovutaan koko mansikkamaasta. Ja lupa tuli. Jess!!

Ja tiedän, että salainen puutarha kuuluu kirjoittaa erikseen. Meillä tämän paikan nimi on kuitenkin Salainenpuutarha ja siksi olen päättänyt sen kirjoitusasun tuollaiseksi.